tiistai 30. kesäkuuta 2015

Francois Mauriac - Täydellisyyden kudos

Suomentanut: Anna-Liisa Sohlberg
Sivumäärä: 270
Kustantaja: Otava
Painos ja vuosi: 1.painos - 1944


Tunnemaailman tuholainen. Ranskalaisessa kirjallisuudessa ainakin itselleni on tullut tutuksi melko omituiset kirjailijat, jotka viihtyvät ihmisten pään sisällä ja tekevät kaikenlaisia psykologisia kirjallisuustaiteellisia maalauksia. Luin jo tuossa aiemmin Francois Mauriacin Pyhän suudelman, joka oli muistaakseni oivallinen (joskin inhorealistinen) kuvaus täydellisen epäonnistuneesta suhteesta ja avioliitosta. Koska löysin tämän Täydellisyyden kudoksen jokunen aika sitten kierrätyksestä, päätin lukea sen tässä heinäkuun kynnyksellä. Näitä kirjavanhuksia näkee silloin tällöin kulkumassa ja yleensä ne ostankin, erityisesti jos hinta on esim. vain 0,20€. Francois Mauriac on siis näitä kenties vähemmän tunnettuja nobelisteja. Hänen tuotantoa on suomennettu muutaman teoksen verran ja useimmat painokset ovat vanhoja.

Täydellisyyden kudos on 1900-luvun alkuun sijoittuva kertomus vaikealuonteisesta naisesta ja hänen kärsivästä lähipiiristään. Brigitte Pian on paremmista piireistä lähtöisin oleva katolinen vanhapiikamainen äidintekele, joka piinaa kahta lapsipuoltaan ylitsepursuavan hurskauden ja tunneköyhyyden varjossa. Naisessa on pelottavaa ja jopa outoa kiihkomielisyyttä, jonka tuhoisan vaikutuksen hedelmiä lukija saa "viihdyttävästi" lukea melkein kolmesataa sivua. Vaikka naisen toiminta onkin omalla tavallaan persoonallista, löytyy siitä jotain aikaan ja paikkaan sitoutumatonta stereotyyppisyyttä.

Ennen pitkää alkavat Brigitten kulissit rakoilla ja hänen tunnemaailmansa tervehtyä. Tämä taas hämmentää kohdetta itseään. Voiko paatunut ihminen löytää jostain syvältä sisältään tunteen, jota ei ole ainakaan näennäisesti ollut koskaan olemassa. Voiko kyynisimpäänkin noidansydämeen kätkeytyä rakkaudensiemen? Useinhan kuitenkin lopulta kaikki hyvä tapahtuu liian myöhään.

Mauriacin luoma Brigitte-hahmo yrittää kutoa itselleen farisealaista villapaitaa, tässä kuitenkaan onnistumatta. Kun saa muutaman ehjän silmän aikaiseksi, purkautuvat ne pian ja muutama lisääkin. Pakko myöntää että Mauriac osaa herkutella ihmisten alhaisimmillakin tunteilla kiitettävästi ja karikatyyriin asti ulottuva häijyyden psykologinen moniulotteisuus kokee jopa jonkinlaisen kumulaation. Keskeisimpiä teemoja ovatkin kateus, omahyväisyys, vallanhimo ja toisen alistaminen.

Kirjoitustyyliltään Francois Mauriac muistuttaa aiemmin lukemiani ranskalaisia kirjailijoita, esim. Martin du Gardia, ja Romain Rollandia. Sen sijaan sisällöllisesti enemmän Victor Hugoa ja Marcel Proustia. Kaikesta huolimatta en oikein ollut sinut kirjan kanssa. Jotain itseäni stimuloivaa teksteistä puuttui, joten nähtävästi yksi paha noita ei vielä hyvää kirjaa tee. Ei tämä surkea ollut, mutta vähän väljähtänyt ja aikansa elänyt.

4 kommenttia:

  1. Kah, tuolta näyttää se suomennoksen kansi, jos joskus tulee vastaan, luin sen englanniksi kun suomennoksen olemassaolon huomasin vasta luettuani...

    Ja minä kyllä pidin tästä, Brigitte oli kiinnostava hahmo myös loppupuolella kun usko omaan erinomaisuuteensa alkaa rakoilla, karikatyyrimainen häijyys saa vastapainokseen kysymyksen pelastuksen mahdollisuudesta.
    Aikansa eläneisyydestä en sanoisi, en ole havainnut omahyväisyyden vähentyneen maailmasta, ilmenemismuodoissa on ehkä vähän eroja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. On totta ettei ihminen ole pohjimmiltaan juuri muuttunut. Näissä kirjoissa monesti vaan käännöstyön vanhanaikainen kieli saa haukotuksia aikaan. Toisaalta joskus vanhaa tekstiä on kivakin lukea. Toki kuten tuossa totesinkin ettei kirja surkeakaan ollut ja varmasti kieltä päivittämällä parempikin.

      Poista
    2. Niin, se että luin englanniksi saattoi tietysti auttaa. Sekalaisia vanhoja käännöksiä on tullut viime aikoina luettua ja joihinkin sellainen vähän vanhanaikainen kieli sopii hyvin, mutta Mauriacin psykologiat ehkä vaativat kurantimpaa kieltä.

      Harmi vain että oletettava todennäköisyys että tämä saa uuden käännöksen on aika lähellä nollaa.

      Poista
    3. Niin. Kyllähän nuita kielen päivittämistä odottelevia kirjoja tosiaan löytyy, mutta nykyään ei ole vissiin niin paljon lukija-/ostajakuntaa että se taloudellisesti kannattaisi.

      Poista