sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kazuo Ishiguro - Silmissä siintävät vuoret

Suomentanut: Marjatta Kapari
Sivumäärä: 201
Painos ja vuosi: 1.painos - 1983


Japanilaisen yhteiskunnan turmio. Kazuo Ishiguro on japanilaissyntyinen brittikirjailija, joka edustaa modernimpaa kirjallisuutta. Hänen kirjojaan on suomennettu pian kymmenen kappaletta, joista tämä Silmissä siintävät vuoret on ensimmäinen suomennos. Itselleni kirja on ensimmäinen lukemani Ishiguro. Kirjailijan tuotantoa on ollut ehdolla useissa palkintoraadeissa ja tunnustuksena on muunmuassa Booker-palkinto Pitkän päivän ilta kirjasta.

Kirja kertoo tarinan englantilaistuneesta Etsukosta, joka elää muistojen ja nykyisyyden sekamelskassa. Hänen elämäänsä on koetellut muunmuassa lapsen itsemurha, jota sinänsä säästeliäästi kirjassa käsitellään. Kuitenkin tytön kohtalo nostaa päätään toistuvasti, kun seurataan menneisyydessä erään ystävättären rikkonaista elämää ja Mariko-tytön taistelua välinpitämättömän äidin seurassa. Jotenkin eräänlainen epilogin alkusoitto tapahtuu kissojen tappokohtauksessa, kaiken valuessa virran mukana pois. 
Mieleen jää Ogata-sanin tomerat luennot japanilaisen yhteiskunnan länsimaistumisen aiheuttamasta rappiosta, kuinka moraalisuus-, kunniallisuus-. ja velvollisuuskäsitykset muuttuvat. Kaikki vanhan kunnioitus häviää ja tilalle astuu itsekeskeinen välinpitämättömyys, kukaan ei jaksa pitää huolta toisestaan ja vaalia perinteitä.
Nagasakin atomituhosta elpyvä luonto huomioidaan hälisevistä satamatunnelmista - ympäröivien rinteiden tuulisiin köysiratatasanteisiin. Kuinka rehvasteleva länsimaisuus törmää vaatimattomaan mutta ylpeään japanilaisuuteen ja kuinka raikas nykyaika törmää nostalgiseen menneisyyteen.

Jokatapauksessa kirjan tunnelma on seesteinen ja vähäeleinen, tosin hetkittäin jopa junnaavaksi ja paasaavaksi muuttuva. Kirja on kirjoitettu herkin ottein - joskin niukkasanaisesti. Kronologia sekoittuu ajan ja paikan pomppiessa edestakaisin toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, arviolta vuosissa 1945-1970. Tarinan surumielisyys on helposti aistittavissa, kun kuolemaa tekevä samuraikulttuuri vetää viimeisiä henkäyksiään. Itse en välttynyt aistimasta lapsia ja nuoria kohtaan osoitettua välinpitämättömyyttä, ja tämä vielä liitettynä modernistuvaan naiskuvaan. Silmissä siintävät vuoret on kelvollista lukemistoa ja on mahdollista että tartun Kazuo Ishiguron muihinkin tuotoksiin tulevaisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti